Mika Salon F1-tulikaste

Mika Salo kertoo elämäkertakirjassaan, kuinka sattuma, taito ja myös raha ratkaisivat aikoinaan hänen pääsynsä F1-luokkaan. Kuva: Audi

 

Heikki Kulta

Kirjasta Mika Salo Elämäni

 

Mika Salo kertoo elämäkertakirjassaan, kuinka sattuma, taito ja myös raha ratkaisivat aikoinaan hänen pääsynsä F1-luokkaan.

 

Mika Salon F1-ura käynnistyi vuoden 1994 lopussa. Lähellä kuitenkin oli, että silloin 27-vuotias suomalainen olisi päässyt lähtöruudukkoon jo sen kauden alkuvaiheissa.

 

Jordanilla oman uransa kolmatta Grand Prix -kisaa ajanut Eddie Irvine töppäili Brasiliassa ja sai kolmen GP-viikonlopun mittaisen ajokiellon. Näin Rubens Barrichello jäi ilman tallikaveria Tyynenmeren osakilpailuun Japanin Aidassa, San Marinon traagiseen viikonloppuun Imolassa ja myös Monacon haastavaan katukisaan.

 

Raha kuitenkin ratkaisi lopulta Eddie Jordanin kuskivalinnat.

 

-Eddie halusi minut sinne, mutta en päässyt irti sopimuksistani Japanissa. Kyllä siitä vääntöä käytiin. Yokohaman tiimi ei vaan suostunut siihen, että olisin mennyt F1:siin. Paikan Aidan kisaan sai silloin Aguri Suzuki, jolla oli eniten rahaa, Mika murahtaa.

 

Imolaan ja Monacoon Jordanille tuli Andrea de Cesaris, jolla oli vankka Philip Morrisin tuki takanaan.

 

Salon F3-menestys tuotti kuitenkin loppujen lopuksi tulosta, vaikka kuljettaja itse olikin menettämässä toivonsa koskaan päästä F1-tasolle asti.

 

-F3-historia teki sellaisia asioita, jotka alkoivat vaikuttaa paljon myöhemmin. Japanissa viettämieni neljän vuoden jälkeen eräänä päivänä soitto sitten tuli. Lotuksen johtaja Peter Collins soitti ja kysyi, olenko Japanissa. Vastasin, että olen kyllä. Hän kysyi saman tien, että tulisinko ajamaan seuraavana viikonloppuna Suzukaan F1-kisaa.

 

-Collins muisti minut sieltä F3-ajoilta, vaikka ei ollut missään yhteydessä silloin koko aikana neljään vuoteen. Hän muisti, että olin suht’koht hyvä ja sanoi, että olisin paras siihen kisaan. Tiedusteltuaan hän ilmoitti, että jos pääsisin ajamaan, kisa olisi sitten viikkoa myöhemmin, Salo sepusti ratkaisevaa puhelua.

 

-Collins paljasti, että heidän tiiminsä on kaatumassa, joten rahaa tarvittiin. Se paikka maksoi sellaiset satatuhatta dollaria. Hän kysyi saanko sen kasaan. Sanoin, että saan kyllä. Sitten rupesin yöllä soittelemaan. Soitin kaikki tutut, joita Japanista löysin, soitin vielä tiiminkin. Siitä se budjetti kertyi. Collins teki saman tien myös selväksi, etten päässyt ajamaan yhtään testiä, vaan jouduin suoraan vapaisiin harjoituksiin ja siitä aika-ajoon.

 

Johnny Herbert oli ajanut alkukauden Lotuksella Alex Zanardin kanssa. Britti hyppäsi kuitenkin kesken kauden pois – ensin Ligierille ja sieltä sitten Benettonille. Jerezin kisaan Herbertin tilalle tuli Eric Bernard. Lotus veti kuitenkin viimeisiään ja kaipasi kipeästi rahaa tuovan kuljettajan.

 

-Siinä Lotuksen kanssa neuvottelussa olisi voinut käydä samalla lailla kuin Jordanin kanssa keväällä. Aguri Suzuki oli jälleen tyrkyllä, ja hänellä olisi ollut enemmän rahaa tuomisina. Lotuksen tiimi ajoi Mugen-Hondan moottoreille, ja tietenkin japanilaiset olisivat halunneet vimmatusti japanilaisen kuskin siihen Suzukan kisaan.

 

-Ne suuttuivatkin hemmetisti, kun Collins otti minut, Mika tietää.

 

Niinpä Salolla oli sitten yhden kisan mittainen sopimus. Jännää oli, kun Mika marssi ensi kertaa Suzukan rata-alueelle F1-kuljettajana.

 

-Muistan hyvin sen yllätyksen, kun kävelin varikolle ensimmäistä kertaa ja ensimmäinen, joka tuli siellä vastaan, oli Michael Schumacher. Hän oli silloin voittamassa sen ensimmäisen maailmanmestaruutensa Benettonin kanssa. Näen yhä mielessäni, kun Michael tuli siihen, virnisti ja kysyi, miten minulta kesti niin kauan päästä F1:een… Olimme menneet kovin eri teitä ne vuodet.

 

Salo joutui F1-debyyttiinsä käytännössä kylmiltään. Hän ajoi F1-autoa ensi kerran Japanin GP-viikonlopun harjoituksissa Suzukan radalla. Viikonloppuun osui kaiken kukkuraksi myös mitä melkoisin sadejakso.

 

Tuo Japanin Grand Prix 1994 oli suomalaisittain historiallinen, kun ensi kerran lähtöruudukossa oli samaan aikaan kolme suomalaiskuskia. Häkkinen ajoi McLarenilla, JJ Lehto Sauberilla ja Salo Lotuksella.

 

Erityisen kiitollinen Salo on edelleen jo lapsuusaikojen kisakaverilleen Jyrki Järvilehdolle.

 

-Jyrki auttoi silloin ihan pirusti sinä ensimmäisenä viikonloppuna. Asuin Jyrkin huoneessa siellä Suzukassa. Harjoituksissa hän tuli katsomaan, miten minulla meni ja antoi muutaman hyvän vinkin siinä samassa.

 

Kun F3000-kausi olisi ollut tyrkyllä Salolle suoraan Formula Fordien jälkeen, itsesuojeluvaisto toimi ja nuorukainen kieltäytyi tarttumasta haasteeseen, jonka arvioi siinä vaiheessa liian rajuksi.

 

Japanin-vuodet olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, eikä F1-kynnyksen ylittäminen ilman testiajoja tuntunut yhtä ylivoimaiselta tehtävältä.

 

-Tietenkin F1-autot menivät vieläkin kovempaa kuin kolmetonniset, mutta kun niissä oli apulaitteet, läppävaihteet, paremmat jarrut ja pehmeämmät renkaat, tiesin tottuvani niihin aika nopeasti. Olin ajanut niin paljon F3000-testejä, että se askel ei siinä vaiheessa enää pelottanut.

 

-Lisäksi kaikki tapahtui lopulta niin äkkiä, etten ehtinyt juuri edes ajatella koko asiaa.

 

Penkki Salon mittojen mukaan Lotus 109 -autoon räätälöitiin vasta perjantaina, kun harjoitukset alkoivat.

 

Tallikaveri Alex Zanardi oli tuttu jo kartingajoilta. Italialainen on kuukauden vanhempi kuin Salo.

 

Zanardin F1-ura ei päässyt koskaan varsinaiseen lentoon. Hänestä tuli tähti Yhdysvalloissa Chip Ganassin tallissa kahden CART-mestaruuden myötä 1997 ja 1998. Hirveä kohtalo koitti sitten Lausitzringin ovaalilla 2001, kun italialaisen jalat oli aputoitava rajun ulosajon aiheuttamien vammojen vuoksi.

 

-Kaikista tuntemistani sen ajan kuljettajista Zanardi oli erilainen. Hän oli tosi mukava ja supernopea. Tunsin suurta kunnioitusta häntä kohtaan, Mika kehaisi.

 

Sitten harjoitukset alkoivat.

 

-En ollut ikinä ajanut F1-autolla, ja sitten minut heitettiin suoraan treeneihin. Silloin oli eri käytäntökin kuin nyt, kun oli määrätty kierrosmäärä, minkä sai ajaa. Ei siinä sitten muuta kuin ajoin ne vapaat harjoitukset, ja sitten mentiinkin jo aika-ajoon. Pääsin kisaan mukaan. Aika-ajo oli kuivalla, mutta kisa oli sitten ihan kaatosateessa. Oli se huima kokemus ajaa ensi kerran F1-autolla niin märällä radalla.

 

-Hyvältä tuntui, kun ohitin tiimikaverini Zanardin kaksi kertaa siinä kisassa. Kisa päättyi punaisiin lippuihin, kun olin juuri ohittanut hänet toisen kerran.

 

Salo oli aika-ajossa 25. sijalla. Kisassa hän oli kymmenes, millä nykyisen laskutavan mukaan olisi heti päässyt MM-pisteille.

 

Siinä vaiheessa oli sovittuna vain tuo Japanin kisa. Kautta 1994 oli jäljellä kuitenkin vielä Adelaiden finaali Australiassa.

 

-Kun kisa meni hyvin, Collins pyysi, että lähde mukaan Australiaan. Siitä ei tarvinnut maksaa enää mitään. Pieni ongelma kuitenkin tuli, kun se meni päällekkäin oman F3000-ohjelmani kanssa. Kisat sattuivat yhtä aikaa, ja jouduin vähän neuvottelemaan tiimini kanssa.

 

-Tiimi lupasi, että saan mennä, jos tulen takaisin vetämään niiden viimeisen kisan. Sovimme asiat ja häivyin matkaan.

 

Australiasta tuli Collinsin vetämän Lotuksen joutsenlaulu. Viimeisessä kisassa Zanardi oli 14:nnessä ja Salo 22. ruudussa. Kummatkin keskeyttivät. Kisassa Salo hyvästeli Lotuksen reilut 30 kierrosta ennen ruutulippua elektroniikan petettyä.

 

Kolme F1-sankaria yhteiskuvassa Mika Häkkinen, Jyrki Järvilehto ja Mika Salo (oik.).

 

 

 

Artikkeli on poiminta kirjasta Mika Salo – Elämäni. Heikki Kulta, readme.fi, 2019.